Ostoskori
0
0,00 €

-Tonttujen Historiaa-

Vanhoja uskomuksia

Tonttu on pieni ihmisen kaltainen olento pohjoismaisessa kansanperinteessä.

Vanhalla tontulla on paljon nykyistä joulutonttua pidempi historia suomalaisessa Kansanperinteessä.

Ennen vanhaan maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa tai haltijansa.  

Joulutontut ilmestyivät suomalaisten elämään vasta 1800-luvun loppupuolella.

Satoja ja tuhansia vuosia sitten tontun uskottiin olevan kodin haltija, jota piti kohdella hyvin.

Punaiseen pukeutuva pieni lapsenomainen joulutonttu, on tänä päivänä hymyilevä, huumorintajuinen ja hyväntahtoinen joulupukin apulainen, joka asuu Korvatunturilla.

Vanha tonttu oli harmaaseen pukeutunut vanha ukko tai joskus eukkokin, joka huolehti asuintalonsa hyvinvoinnista.

Tonttua piti kohdella hyvin: tarjota ruokaa, saunalöylyjä ja rauhallinen petisija. Muuten seurasi huonoa onnea.

Iloisen oloisen kodinhaltijan vartioima talo oli erityisen onnekas. 

Tontun lähtö tiesi huonoa onnea ja talon köyhtymistä. Tonttunsa menettänyt talo ei menestynyt, sillä onni lähti talosta tontun mukana.

Kodinhaltijoita ryhdyttiin kutsumaan tontuiksi

Sana tonttu tulee ruotsin kielen sanoista tomte tai tomtegubbe, jotka viittaavat sanaan tontti.

Tonttu-sanan yleistyessä suomen kielessä jo aiemmin kansanperinteessä esiintyneitä kodinhaltijoita ryhdyttiin kutsumaan tontuiksi – tietyn tontin, alueen tai paikan haltijoiksi.

Ensimmäisiä tonttuhahmoja olivat 1700-luvun lopun kirjallisuudessa esiintyneet jyvätonttu, rahatonttu eli kratti ja paskatonttu.

Ensimmäinen näistä kartutti viljavarastoa, toinen vartioi rahakirstua ja kolmas toi lantaa taloon. 

Yleisesti ottaen tonttu oli talon henki, jonka tehtävä oli suojella ja tuoda läsnäolollaan onnea. 

Tonttujen tiedettiin toimittavan myös moninaisia käytännön askareita auttaen talonväkeä. 

Kotitonttu eli tulisijojen äärellä, eikä sitä saanut häiritä

Haltijan uskottiin asustavan useimpien kertomusten mukaan talon tulisijan äärellä, uunin päällä tai uunin takana.

Joskus tontun haluttiin kulkevan mukana uuteen taloon muuton yhteydessä. Talonhaltijan uskottiin muuttavan uuteen taloon mullan ja tuhkan mukana, jota siirrettiin vanhasta talosta uuteen.

Jotkut käyttivät myös muuttokiveä, joka otettiin vanhan talon uunista ja siirrettiin uuden talon uuniin samalle paikalle, missä se oli entisessä uunissa ollut.

Palkaksi hyvän työn tehneille tontuille on ollut tapana viedä jouluaattona uudet vaatteet tallin vintille. 

"Eräässä Napulan torpassa, Kyyränkylässä Haarajoen rannalla Saarijärvellä, viisi lasta jäi huoneeseen illalla vanhempien mennessä saunaan. Tupa oli savutupa, jossa käytettiin pärevalkeaa. Nyt se oli jäänyt pimeäksi. Yht'äkkiä nousi nurkasta valkoinen, pitkäpartainen mies ja ojensi kättä lapsille. Silloin he alkoivat huutaa, ja talonväki kuuli huudon saunaan. Tulivat katsomaan, niin he eivät nähneet muuta kuin lapset. Lapset kertoivat, mitä he olivat nähneet. Niin emäntä sanoi: 'Ei sitä tarvitse pelätä, se on talon haltia.'" Jyväskylä, 1937.
Martti Haavio: Suomalaiset kodinhaltiat

Joulutonttu – uuden ajan kiltti lahjantuoja

Joulutonttu on perinne, joka on saanut Suomessa vaikutteita sekä vanhasta kodinhaltijasta, että tontuista ulkomailta.

Joulutontun traditio levisi Pohjoismaissa Tanskasta Norjaan ja Ruotsiin, josta se tuli Suomeen 1800-luvun lopulla.

Lahjojen antamisen perinne tuli 300-luvun suojelupyhimykseltä Pyhältä Nikolaukselta. 

Tonttujen ulkomuoto on syntynyt monen kirjailijan ja kuvittajan kynästä, kenties amerikkalaisen joulupukin vaikutuksesta tonttujen harmaat asut alkoivat punertaa.

Vanhalla kotitontulla ja joulutontulla on joitakin yhteisiä piirteitä: ne ovat molemmat pieniä & esiintyvät erityisesti joulupyhinä. 

Joulutonttu liikkuu kuitenkin yleensä muiden tonttujen joukossa, kun taas vanhalta ukolta näyttävä vanha tonttu viihtyy parhaiten omissa oloissaan.

Kenties suurin ero piilee tonttujen luonteissa. Joulutonttu on paljon vanhaa tonttua kesympi ja kiltimpi.

Vanha tonttu ei olisi koskaan suostunut joulupukin apulaiseksi, itsenäisen ja omapäisen luonteensa vuoksi.

Joulutonttu taas on saduissa ja vanhoissa joulukorteissa hyväntuulinen ja hyväntahtoinen hahmo.

Vanhemmat tontut olivat kodin & perheen auttajia ja suojelijoita.

Nämä tontut on tehty kotiin,
onnea tuomaan.