-Tonttujen Historiaa-

- Vanhoja uskomuksia -

Tontut ovat olleet osa pohjoismaista kansanperinnettä jo vuosisatojen ajan.

Ne eivät aina olleet iloisia joulun apureita, vaan kodin ja tontin haltijoita,

joiden kunnioittaminen toi taloon

onnea ja hyvinvointia.

Ennen vanhaan uskottiin, että jokaisella maalaistalon rakennuksella oli oma suojelijansa – kodinhaltija tai tonttu.

Tämä pieni, harmaaseen pukeutunut olento huolehti talon hyvinvoinnista ja sen asukkaista.

Tontulle oli tärkeää osoittaa arvostusta: sille jätettiin ruokaa, tarjottiin saunalöylyt ja varattiin rauhallinen petipaikka.

Hyvin kohdeltu tonttu toi taloon vaurautta ja onnea, mutta jos sitä kohdeltiin huonosti, seurauksena oli epäonni.

Onnekkaimmat talot olivat niitä, joissa iloinen kodinhaltija viihtyi pitkään.

Mutta jos tonttu lähti, sen mukana katosi myös talon hyvä onni.

Sana "tonttu" juontaa juurensa ruotsin kielen sanoihin tomte ja tomtegubbe, jotka viittaavat tonttiin – paikkaan, jota tontut suojelivat.

Kun tonttu-sana vakiintui suomen kieleen, myös aiemmin kodinhaltijoina tunnettuja henkiä alettiin kutsua tontuiksi.

1700-luvun lopun kirjallisuudessa esiintyivät jo erilaiset tonttuhahmot, kuten jyvätonttu ja rahatonttu eli kratti.

Yksi kartutti viljavarastoa, toinen vartioi rahakirstua.

Tonttuja yhdisti yksi tehtävä: tuoda suojelua ja onnea kodille, jossa ne asuivat

Tontun uskottiin asustavan talon uunin päällä, uunin takana tai tulisijan äärellä.

Jos perhe muutti uuteen taloon, tonttu haluttiin mukaan.

Sen mukana siirrettiin myös osa kodin hyvästä onnesta.

Tähän käytettiin esimerkiksi muuttokiveä, joka otettiin vanhan talon uunista ja asetettiin uuden talon uuniin samalle paikalle.

Nykyään tontut tunnetaan joulun iloisina apulaisina, mutta tämä perinne syntyi vasta 1800-luvun lopulla.

Joulutontun tarina sai vaikutteita sekä vanhoista kodinhaltijoista että ulkomailta tulleista perinteistä.

Pohjoismaihin joulutontut saapuivat ensin Tanskasta, sitten Ruotsiin ja Norjaan, ja lopulta Suomeen.

Lahjojen antamisen perinne juontaa juurensa 300-luvun suojelupyhimykseen, Pyhään Nikolaukseen.

Tonttujen ulkonäkö taas muuttui ajan saatossa – harmaista asuista tuli punaisia, kenties amerikkalaisen joulupukin vaikutuksesta.

Vaikka joulutonttu on iloinen ja kiltti lahjantuoja ja vanhan ajan tontut olivat itsenäisiä & omapäisiä -

niin yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut:

tontut symboloivat edelleen kodin lämpöä ja onnea.

Käsintehdyt kodinhaltijatontut jatkavat tätä ikiaikaista perinnettä – tuoden lämpöä ja hyvää onnea kotiisi.

Lähteet: ChatGPT, Tonttu: tarua ja totta, Heikki Saure, SKS, 2019, https://kareitar.fi/talonhaltijat-suomalaisessa-perinteessa/